Esittely

Joo'o, hurahdin sitten tällaiseen torstai-illan tylsyydessäni :)

Voisin vaikka aloittaa esittelemällä itseni:
Olen 22-vuotias naisenalku, joka asustelee tällä hetkellä Helsingissä ja opiskelee eläinlääketiedettä kolmatta vuotta. Alunperin olen kotoisin Etelä-Pohjanmaalta, Jurvasta joka nykyään on osa Kurikkaa. Koko lapsuuteni asustelin siis silloin alle 5000 ihmisen pikkukunnassa. Käytännössä olen siis maalta kotoisin, mutta en maatilalta. Meillä maat rajoittuivat talon ympärillä olevaan metsäkaistaleeseen, ja kotieläimiä oli vain yksi: kissa.

Noh, kuitenkin innostuin jo pienenä eläimistä, kävin ratsastamassa silloin tällöin ja hoidin jonkin aikaa omaa hoitoheppaakin. Tietysti sitä silloin jo haaveili samalla eläinlääkärin työstä, ja kiinnostus siihen alkoi kasvaa yläasteella. Pääsin ysillä TETtiin Jurvan kunnaneläinlääkärille, ja silloin tajusin että tätä on pakko päästä tekemään työkseen! Ei auttanut opon yritykset etsiä jotain toista vaihtoehtoammattia, sillä eläinlääkärin työ on melko monella kutsumusammatti. Menin kesätöihin kunnaneläinlääkärille ensimmäisenä kesänä lukion jälkeen, ja myös toisena kesänä. Kolmantena en valitettavasti hakenut, koska loppujen lopuksi on pakko myöntää että kunnan tukema kesätyö kahdeksi viikoksi on liian lyhyt, ja palkkakin oli tajuttoman huono. Ei houkuta paljon kuntaan töihin tuollainen palkkaus (nyttemminhän ainakin terveydenhoidon osalta Jurvassa kunta ei enää maksa palkkoja, vaan palvelut on ulkoistettu yritykselle, joka maksaa kunnan terveydenhoidon palkat yms.)

Eniwei, kirjoitusten jälkeen hain heti samana keväänä eläinlääketieteelliseen, mutta sisäänpääsy jäi harmittavan yhden pisteen päähän. Päätin mennä lukemaan kemiaa ja yrittää seuraavana keväänä uudestaan. Kemiaa lähdin lukemaan Helsinkiin, ihan siksi että eläinlääkiskin on Helsingissä. Voi sitä pientä maalaistyttöä, joka joutu maaseudun rauhasta keskelle pääkaupungin vilinää! Ensimmäisinä päivinä oli hieman orpo olo, ekana iltana jopa hyppäsin vahingossa väärään suuntaan menevään bussiin ja kuljin bussilla sitten ylimääräisen 20 minuuttia (onneksi en sen kauempaa).
Kemian opiskelut alkoivat orientoivalla luennolla yhdessä fysiikan opiskelijoiden kanssa, ja tunsin olevani täysin ulkopuolinen ja yksin kyseisellä luennolla. Jotenkin kaikki tuntuivat tulevan juttuun keskenään, tai tuntevan toisensa entuudestaan. Seuraavana päivänä pelkästään kemian opiskelijoille ollut tilaisuus taas oli paljon mukavampi. Hieman vähemmän porukkaa (about 150 ihmistä), ja jako tuutoriryhmiin. Muistan kun tiirailin tuutoripareja, ja eräs pari koostui kahdesta erittäin hyvännäköisestä jätkästä. Muistan miettineeni ettei mun arpaonni kuuna päivänä pistä mua niitten ryhmään. Noh, kuinkas kävikään! Arpaonni suosi kerrankin!
Tuutorien nimet olivat muuten Keijo ja Pasi. (Keijon nimestä tuli koko ajan mieleen Kummelin Jackpot-elokuvan vuokraisäntä Keijo joka ei koskaan tajunnu kuinka häntä huijattiin pokeripelissä, ja se aina hoki että "Keijolla on nyt kova käsi!" :DD)
Ekassa ryhmätapaamisessa ekana kysyttiin että ketkä hakee lääkikseen (nostaa käden ylös). Taisi olla kaksi ihmistä koko ryhmästä jotka eivät nostaneet kättään. :D Taisi olla myös odotettavissa, kun tuollaista alunperin kysyttiinkään. :) Me käytiin oman ryhmän kanssa kiertämässä samana päivänä laitosta, ja sitten lähdettiin illanviettoon Café Mascotiin Hakaniemeen. Muistan miten mua häiritsi se, miten Keijo katsoi koko ajan suoraan silmiin, niin että mua alkoi hävettämään ja käänsin katseeni pois. Häiritsevää. Kuitenkin, Café Mascotissa me tällättiin jäljelle jäänyt ryhmä yhteen pöytään, käytiin hakemas juomat, ja alettiin pelaamaan Trivial Pursuittia. Ilta meni oikein rattoisasti pelaillessa ja siideriä juodessa, mutta oli pakko lähteä ajoissa pois ettei missannut viimeistä bussia. (en olisi osannut millään muulla bussilla kotiin, ja sitten olisin ollut kusessa.)

Alkaiskohan tämä historiikki tältä iltaa riittämään, voisin jättää vaikka jatkon jollekin muulle illalle :D
Saatte sitten kuulla lisää mun toilailuista täällä hesassa.