Syksyn tullen...

Heips!

Lupailin vähän blogipäivitystä viime merkinnässä, joten tässä tulee jonkinmoinen.
Nyt on opiskelua takana 3 viikkoa, ja ensimmäinen Saaren jakso takana. Saarella sijaitsee siis eläinlääketieteellisen tuotantoeläinyksikkö ja -sairaala, ja pakko kyllä sanoa että oli ihan huiput kolme viikkoa. Paljon demoja ja harjoituksia oli meille järjestetty tälle ekalle kolmelle viikolle, kuulemma myöhemmin on sitten vähemmän niitä ja enemmän eläinlääkärin kanssa praktiikassa kulkemista. Ei sillä etteikö me päästy jo nyt tarpeeksi praktiikkaan. Kaikki eläinlääkärit ja hoitajat ovat tosi mukavia, ja opastavat tosi hyvin ja kärsivällisesti meitä tunaroivia kandeja, ja jopa praktiikassa opettavat kyselemällä ja johdattelemalla asioista. Monesti on käynyt muualla niin että eläinlääkäri vain esim. sanoo suoraan jonkun antibiootin annoksen, kun tuolla taas yleensä me joudutaan se itse laskemaan. Jää annokset paljon paremmin päähän ku joutuu ite käyttämään vähän aivotyötä siihen paljonko mitäkin laitetaan.

Jakson aikana pääsin mukaan kolmeen leikkaukseen, ekaan heti ekana päivänä. Vasikan napapaise. Olin siinä vain valvomassa nukutusta, mutta toisessa leikkauksessa pääsin jopa steriilinä operoimaan. Kyseessä oli lehmä jonka juoksutusmaha oli siirtynyt pois paikoiltaan ja se piti siis kaivaa takaisin paikoilleen ja ommella kiinni rasvasta siihen kohtaan vatsaontelon seinämään. Voin kyllä sanoa että aika fyysistä hommaa, ja mieletöntä koska kyseinen leikkaus tehtiin seisovalle lehmälle pelkässä rauhoituksessa ja paikallispuudutuksessa!
Viimeinen leikkaus oli myös vasikan napapaise, lähes samanlainen kuin tuo ekan päivän, mutta tähänkin pääsin ihan leikkaamaan!

Saarelta me sitten siirryttiin takaisin Viikkiin, hevossairaalalle. Nyt on ollut siis kaksi päivää hevossairaalaa, ja oon ollu jo kahdessa leikkauksessa mukana! Tämän päiväisessä leikkauksessa valvoin anestesiaa hoitajien kanssa ja täytin sellaista hienoa lomaketta millä valvottiin anestesian tasoa. Hoitajat sitten toki varsinaisesti valvoi sitä, lisäilivät ja vähensivät aineita sen mukaan mitä lukemat näyttivät. Mutta oli kyllä kivaa! Meillä oli myös aamupäivällä ontumatutkimus, ja muistui mukavasti siinä mieleen miten se tehtiinkään. Ontumaa vaan en oikein vielä osannut tunnistaa, toivottavasti silmä pääsee vielä harjaantumaan useammassa ontumatutkimuksessa. Heppasairaalallakin kaikki eläinlääkärit ja hoitajat ovat tosi mukavia, jopa se röntgenhoitajakin joka vaikutti aluksi tosi töykeältä :)

Mutta nyt nukkumaan että jaksaa aamulla nousta puoli seiskalta ylös (meidän pitää olla puoli kasilta jo ottamassa statuksia potilaista).

Tomaattikeittoa

Joo eli tehtiin eilen iltaruoaksi tomaattikeittoa. Reseptin bongasin jo yli viikko sitten vkonloppuna Neljän Tähden Illallinen -ohjelmasta. Kyseinen keitto oli Sabinalla alkuruokana. No mä sit tuunasin sitä ku en oikeen tykänny ku siihen piti tunkea vaniljatankokin sekaan, mulle riitti ihan se suklaa ja chili pienenä ekstrana siihen keittoon. Eli sit tää mun versio on tuunattu versio tästä alkuperäisestä ohjeesta, joka löytyy täältä

Temperamenttinen tomaattikeitto

sipulijauhetta maun mukaan
2 valkosipulinkynttä
2 rkl tomaattipyrettä
2 rkl rypsiöljyä
1 prk chilillä maustettua tomaattimurskaa
1 prk valkosipulilla maustettua tomaattimurskaa.
1 dl vettä
suolaa
1 rkl sokeria
25 g tummaa suklaata
mustapippuria

Hienonna valkosipulikynnet.
Kuumenna öljy kattilassa ja lisää valkosipulit ja tomaattipyree.
Kuullota hetki.
Lisää tomaattimurskat ja vesi kattilaan. Mausta sipulijauheella, suolalla ja sokerilla.
Kiehauta ja hauduta 20-30 minuuttia välillä sekoittaen.
Soseuta keitto sauvasekoittimella ja lisää paloiteltu suklaa sekä tuoretta mustapippuria.
Kuumenna keitto vielä niin, että suklaa sulaa.
Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa ja mustapippuria.
Tarjoile hyvän leivän kera

Meillähän meni tämä keiton laitto kaksi kertaa pieleen vielä ku kattila oli öljyineen liian kuuma kun laitettiin valkosipulit, ja nehän meni jossain 10 sekunnissa ihan mustiksi. Sit lopuksi älyttiin pistää valkosipulit öljyn sekaan jo ennen ku alettiin kuumentamaan hellaa, niin sitten onnistui. Tota saa myös sekoittaa aluksi tiheämmin ettei pala pohjaan, Keken mielestä se nimittäin yritti tarttua pohjaan jonki aikaa ennen kuin saatiin se kiehahtamaan. Keittoa ei myöskään tarvinnut juuri kuumentaa suklaan sulattamiseen, riitti ku laittoi sen siihen jälkilämpöiselle hellalle ja sekoitteli hetken, niin suklaa suli ihan mukavasti. Käytettiin Fazerin tummaa suklaata mikä riitti ihan hyvin, pistettiin sitä yksi rivillinen (joka on siis tuo 25g).

Tää oli siis ihanan tulista ja tosi hyvää, suklaa kuulemma maistui myös kivasti välistä (ite en hirveesti maistanu ku tuo nenä on edelleen tukossa).

Enjoy!

Katellaan myös jos jaksaisin kirjoittaa tässä piakkoin blogipäivitystä koulun puolelta, nythän kun on alkanut tämä jännittävä viides vuosi, eli tuttavallisemmin klinikkavuosi.