Lokakuuta...

.. ja vähän syyskuutakin, kuulumisia siis!

Viimeksi kun tänne kirjoittelin, olin ollut Saarella 3 viikkoa. Nyt on takana Hevossairaalan 3 viikon jakso, yksi viikko pieneläinpäivystystä ja kohta viikko diagnostista kuvantamista.

Hevossairaalan kolme viikkoa oli näin taaksepäin muistellessa ihan mahtavaa! Olin kirurgian puolella koko kolme viikkoa, ja pääsin mukaan muutamaan leikkaukseenkin! Pääasiassa meidän päivät olivat kuitenkin täynnä ontumatutkimuksia, röntgenkuvia ja jänteiden ultrausta. Oli mukana yksi kurkunpään tähystyskin :)

Heti ekana päivänä pääsi mukaan katsomaan leikkausta. Kyseessä oli puikkoluun murtuma, joten itse leikkaus oli todella pieni operaatio (haava oli ehkä 10 cm mittainen), mutta kun yleisanestesiassa tehdään niin siinä on aina hevosen nukuttamisessa omat riskinsä. Kun tuollainen iso eläin nukutetaan ja nostetaan pöydälle, on oltava huolellisia erityisesti ettei mikään rakenne jää puristuksiin hevosen oman massan alle ja saa osumaa. Paljon pehmusteita siis ja tarkkaa anestesian monitorointia. Lisäksi hevosen herääminen on aina tosi raju, koska heti kun ne on vähääkään hereillä ne yrittää heti pystyyn ettei saalistajat saa niitä. Siinä sitten melkein tolpillaan pysyvä hevonen törmäilee helposti seiniin ja kaatuilee ja teloo itsensä. Siksi heräämö heppasairaalalla on niinkuin jostain hullujen huoneelta sellainen pehmustettu huone :D Ja silti siellä joku heppa teloo itsensä välillä.

Hevossairaalalla pääsi aika paljon itse tekemään. Huipuinta oli jänteiden ultrausharjoitus ja ähkyhevosen rektalisointi päivystyksessä, mutta myös kanylointi, ontumatutkimuksen tekeminen ja ihan lääkkeen anto suoneen oli tosi kivaa ja opettavaista! Harmittaa ihan vietävästi että meillä on vain 6 viikkoa koko klinikkavuonna hepalla, sais mun puolesta olla enemmän!

No, pieneläinpäivystys on sitten eri juttu. Älkää käsittäkö mua nyt väärin, missään vaiheessa mun vuoroilla ei oo ollut kurjaa tai liian kiire tai eläinlääkärit huutaneet päin naamaa. Kuitenkin musta vaan joka kerta tuntuu kun pääsen kotiin päivystyksen jälkeen että tätä en kyllä halua tehdä tulevaisuudessa. En sitten tiedä mikä on syynä. Olin kyllä onnessani kun pääsin sunnuntaina katetroimaan koiran, ja sain ottaa verinäytettäkin kaulalaskimosta, vaikka se ei oikein sitten ihan täydellisesti mennyt. Lisäksi teholla ollessa on tullut hyvin rutiinia eläimen statuksen ottoon ja tippalaskurin käyttöön, mutta kanyloimaan vielä pitäisi päästä (perjantaina melkein pääsin, mutta koska potilas oli melko rauhaton ja hankala niin annoin sitten suoraan eläinlääkärin kanyloida ja sanoin että joku toinen kerta ku on rauhallisempi potilas. Tota pitäisi kyllä harjoitella kotonakin vähäsen.). Perjantai-yön päivystys oli mun mielestä onneksi rauhallinen, eikä tarvinnut stressata jonosta odotushuoneessa. Pääsin myös hoitamaan kania, aika eksoottista!

Nyt sitten tämän viikon oon ollu tosiaan diagnostisella, eli röntgenis ja ultras, ja oon kyllä siinä mieles eri mieltä kun muut että siellä on ollut suht. mukavaa. Aika lunkia, röntgenis pääsee itse harjoittelemaan koko kuvan ottoa ihan kohdistamisesta ja rajauksesta arvojen valitsemiseen. Se on ihan jees. Röntgenkuvien tulkinta toisaalta jää oikeastaan sen varaan mitä itse uskot kuvassa näkyvän, koska eläinlääkärit kirjoittavat lausunnot omissa sopissaan. Siinä kyllä toisaalta oppii, mutta jotain yleensä jää näkemättä mihin ei välttämättä edes tajua kiinnittää huomiota.

 Ultrassa taas pääset ehkä koskemaan anturiin kystosenteesiä ottaessa, muuten eläinlääkäri ultraa. Mielestäni siinä ei sinänsä ole mitään väärää kuitenkaan, itsestä tuntuu siltä että katsoessakin kuitenkin oppii, kun vaan muistaa katsella monitorin lisäksi sitä missä eläinlääkärin anturikäsi menee ja mitä se tekee.
Olin eilen iltavuorossa diagnostisella, päästiin ottamaan yksi röntgenkuva. Se onnistui suht. hyvin, ainoastaan sivulta otettu kuva oli ehkä turhan tiukkaan rajattu pääpuolelta (otettiin kuva siis vatsaontelosta, niin koko vatsaontelo ei näkynyt ihan kokonaan, jäi ihan pikkasen pääpuolelta vajaaksi). Toisaalta kuvasta nähtiin se mitä haluttiinkin nähdä, että siinä mielessä ihan onnistunut kuva.

Nyt olisi sitten ensi viikolla luvassa vielä viikko pieneläinpäivystystä (onneks mulla on vain kaksi vuoroa), ja sitten pääsee takas Saarelle! JEEEE!!

Niin muuten, ajattelin viikonloppuna ostaa uuden läppärin, ehkä otan postaan siitä jotain tänne blogiinkin sitten :)

Nyt öitä!